{"id":1621,"date":"2024-03-28T14:26:37","date_gmt":"2024-03-28T14:26:37","guid":{"rendered":"https:\/\/www.rytkonen.net\/?p=1621"},"modified":"2024-03-29T15:45:59","modified_gmt":"2024-03-29T15:45:59","slug":"ladybug-rockn-roll-weekender-2024-tapahtumaraportti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.rytkonen.net\/?p=1621","title":{"rendered":"Ladybug Rock\u00b4n Roll Weekender 2024, tapahtumaraportti"},"content":{"rendered":"

Ladybug Rock\u00b4n Roll Weekender<\/strong><\/p>\n

Sport & Spa Hotel Vesileppis, Lepp\u00e4virta 2.-3.2.2024.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Helmikuun ensimm\u00e4iseen viikonloppuun paikkansa vakiinnuttanut Lepp\u00e4virran rokkiviikonloppu j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4isen kerran talvella 2010. LBRRW tunnetaan monipuolisena juurimusiikin tapahtumana, miss\u00e4 viihtyv\u00e4t loistavasti rockabillyn, bluesin, rhytm&bluesin, rock\u00b4n rollin ja kantrinkin yst\u00e4v\u00e4t. Niin t\u00e4n\u00e4kin vuonna, sill\u00e4 kattaus oli laaja ja my\u00f6s kansainv\u00e4list\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 oli mukana. Oheisohjelmaan kuului keilausta, Teddy and The Tigers -basisti AP Niemen <\/strong>tarinoita, Yk\u00e4 Putkisen<\/strong> guitar worshop Gru-V-Tonesin kanssa sek\u00e4 tietenkin lukuisia levy- ja vaateostoksia.<\/p>\n

PERJANTAI<\/strong><\/p>\n

Perjantain ohjelmassa oli nelj\u00e4 mielenkiintoista b\u00e4ndi\u00e4, joista ensimm\u00e4inen teki tapahtuman historiassa harvinaisen tempun. Nimitt\u00e4in ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sama b\u00e4ndi avasi tapahtuman kahtena vuonna per\u00e4kk\u00e4in. Mik\u00e4\u00e4n maailmankumma t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ollut, kun asialla oli Sherwood Tigers<\/strong>. Nimikuulussa ryhm\u00e4ss\u00e4 soittavat rumpali Jupe Litmanen<\/strong>, fonisti Juho Hurskainen<\/strong>, kitaristit Yk\u00e4 Putkinen <\/strong>ja Rami Korhonen<\/strong>, laulaja-kitaristi Masa Saloranta <\/strong>ja basson varressa alkuper\u00e4inen Teddy and the Tigers-mies AP Niemi<\/strong>.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Sherwood Tigers: Masa Saloranta, AP Niemi ja Yk\u00e4 Putkinen.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Ilta alkoi tutusti Mellow Saxophonella ja Great Balls of Firell\u00e4. Vajaan tunnin setiss\u00e4 draaman kaari kulki hienosti kohti lopun asiaankuuluvia Teddy and the Tigers-hittej\u00e4, joita ennen muistettiin asiankuuluvasti my\u00f6s Rock-Olaa Broken Heartin my\u00f6t\u00e4. Ilta oli avattu upeasti eik\u00e4 aikataulu pienest\u00e4 aikakatauluresorista huolimatta k\u00e4rsinyt. V\u00e4liajalla katseltiin Rokki-Pekan koostama hieno videotribuutti Rock-Ola Pihlajamaan muistoksi.<\/p>\n

Seuraavana lauteille loikkasi monikansallinen Roy And The Echo Kings<\/strong>. Suomalais-hollantilainen rockabilly-kvartetti syntyi, kun Mike Bell & The Belltones -yhtyeen laulaja-rytmikitaristi Miikka Siira<\/strong> ja soolokitaristi Timo Kalij\u00e4rvi<\/strong> vuosia sitten tutustuivat Euroopan-kiertueellaan aiemmin mm. The Watch Dogs -kokoonpanossa vaikuttaneisiin laulaja-basisti Roel Huizingaan<\/strong> ja rumpali Jacob Toonstraan<\/strong>.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Roy And The Echo Kings.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Lepp\u00e4virralla edell\u00e4mainituista Siiran kohdalla kitaraa soitti Tiny Timo<\/strong>. Sattuneista syist\u00e4 treenej\u00e4 ja keikkoja on harvakseltaan, mutta silloin kun kohdataan niin homma tapahtuu. My\u00f6s levytyksi\u00e4 on jo ehditty tehd\u00e4 ja uuttakin on tulossa. Kvartetti soitti kelpo setin, joka aluksi k\u00e4rsi hieman balanssiongelmista eli basso oli turhankin hallitseva. Homma korjaantui ja b\u00e4ndi sai eteens\u00e4 tanssilattiallisen parhaan palautteen antajia, eli hiki p\u00e4\u00e4ss\u00e4 joraavaa bilekansaa.<\/p>\n

The Primer Kings <\/strong>on trio, joka tuntuu ahkeran keikkailun my\u00f6t\u00e4 vain parantavan rokkaustaan. Esa Ilmanen<\/strong> rumpusetin takana, Ari Bergh\u00e4ll <\/strong>kera l\u00e4skibasson ja Hara Saanio <\/strong>Thorogood-mallisen Gibsoninsa kanssa ovat tottuneita viihdytt\u00e4ji\u00e4 ja biisimateriaali keikoille on kehkeytynyt vakuuttavaksi. Orkesteri soitti perinnetietoista, p\u00e4\u00e4osin omaa musiikkia ja teki sen niin ett\u00e4 lepovuorosta haaveileva tanssikansa sai huomata spittarien ja korkkareiden k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n kuin itsest\u00e4\u00e4n tiskilt\u00e4 takaisin parketille. Maisemat vaihtuivat, kun kulkuv\u00e4linein\u00e4 olivat mm. Alabama Train ja Cadillac Boogie ja meno oli muutenkin asiapitoista irrottelua. Kunkut yhdist\u00e4v\u00e4t erinomaisen luontevasti rockabillyn ja potkivan boogierockin parhaat puolet.<\/p>\n

\"\"<\/a>
The Primer Kings: Hara Saanio.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Usein illan p\u00e4\u00e4t\u00f6sb\u00e4ndin\u00e4 soittaminen on maukas kuvio, mutta monen orkesterin iltamissa t\u00e4m\u00e4 rooli on usein haaste. Kun yleis\u00f6n ja artistien keski-ik\u00e4 on jo sit\u00e4 kaliberia, ettei papereita kysell\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuin apteekissa ja ratsiassa, niin starttiaika varttia vaille yksi on tarkoitettu koville luille. Osteoporoosivapaata ydinluuta l\u00f6ytyi ensimm\u00e4iseen yhteiskeikkaansa k\u00e4yneest\u00e4 Groovehill<\/strong>ist\u00e4.<\/p>\n

Vaikka t\u00e4lle b\u00e4ndille veto oli ensimm\u00e4inen, kyseess\u00e4 on todella kokeneiden konkareiden kokoonpano. Rummuissa Timo \u201dMadman\u201d V\u00e4\u00e4t\u00e4inen<\/strong>, bassossa Vellu Hy\u00f6tyl\u00e4inen<\/strong>, kitarassa Archie H\u00e4m\u00e4l\u00e4nen <\/strong>ja Jari Lehtom\u00e4ki <\/strong>lauloi ja harputteli. B\u00e4nditaustaa l\u00f6ytyy mm.sellaisista ryhmist\u00e4 kuin Jolly B.Good, Doctors Order, Skeleton Hellraisers, Lockdown Docks, Mudslide, Blueswire, SaraLee ja Gru-V-Tones.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Groovehill: Archie H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen ja Vellu Hy\u00f6tyl\u00e4inen.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Keikka polkaistiin k\u00e4yntiin komeasti Blastersin Dark Nightill\u00e4 ja loppuun se niitattiin Bo Diddleyn orinaalia my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4ll\u00e4 I Can Tellill\u00e4. V\u00e4liin mahtui toistakymment\u00e4 biisi\u00e4 mureaa bluesjyyst\u00f6\u00e4 rokkimaustein ja n\u00e4htiinp\u00e4 sellainenkin temppu kuin slidesoolo puolit\u00e4ydell\u00e4 oluttuopilla! Pubijatkoille oli mukava siirty\u00e4 tyytyv\u00e4isin mielin, Groovehilli\u00e4 kuulee mielell\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4kin heti kun vain mahdollista.<\/p>\n

 <\/p>\n

LAUANTAI- ILTAP\u00c4IV\u00c4<\/strong><\/p>\n

Lauantaina bileet jatkuivat heti aamusta, sill\u00e4 aamupalallakaan ei tarvinnut kuulostella formaattiradioiden r\u00e4ppipoppeja vaan \u00e4\u00e4nimaailman suotuisaksi r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6i Rokki-Pekka seiskatuumaisineen. Ruokalevon j\u00e4lkeen sitten uikkarit kassiin ja altaalle, miss\u00e4 uimakansaa viihdytti Suomi -kantrilla Bill Hill & Win Chester<\/strong>.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Bill Hill & Win Chester.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Setti sis\u00e4lsi oivan soitannon lis\u00e4ksi hyv\u00e4t v\u00e4lipuheet, tulipa sekin ilmi ett\u00e4 kuulemma keikkaj\u00e4nnitykseen auttaa kun kuvittelee yleis\u00f6ns\u00e4 alastomaksi. Nyt ei sitten A-P.Rakkolaista<\/strong> ja Japi Saariota<\/strong> j\u00e4nnitt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4 jatkui George Plummer Special Guitar Workshopilla. Yk\u00e4 Putkinen <\/strong>esitteli Jari Lehtom\u00e4en<\/strong> ja Vesa Valtosen <\/strong>kanssa bluesmusiikin juurevimpia peruskuvioita herkullisten biisiesimerkkien kautta.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Yk\u00e4 Putkinen.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Yk\u00e4n osaaminen ja kalustoharkinta on tunnetusti priimaa, niinp\u00e4 saatiinkin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 pubissa nauttia autenttisista soundeista oikeilla v\u00e4lineill\u00e4. Muddy ja Elmore saivat ansaitsemansa tribuutit ja k\u00e4vip\u00e4 tunnin lopulla vierailulla my\u00f6s Saara Mustonen <\/strong>eli SaraLee.<\/p>\n

LAUANTAI-ILTA<\/strong><\/p>\n

Lauantain iltasoitannot oli syyt\u00e4 aloitella jo ennen kahdeksaa, olihan edess\u00e4 viiden b\u00e4ndin tanssit. Roy Hohenthal & The Tone-Flite Stompers <\/strong>oli mit\u00e4 sopivin avausorkesteri. Tatu WR <\/strong>ja veljens\u00e4 Timo<\/strong> hoitelivat b\u00e4ndin tuoreimpina j\u00e4senin\u00e4 rumpuosaston ja s\u00e4hk\u00f6kitaran, bassovastaava ahkeroi Vesa Valtonen<\/strong>, steelkitaraa soitti Teija Hohenthal <\/strong>ja upea\u00e4\u00e4ninen Roy Hohenthal <\/strong>vastasi laulusta ja akustisesta kitarasta.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Roy Hohenthal & The Tone-Flite Stompers.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Hohenthal on usein tullut mainituksi Suomen K\u00e4tteis-Jussina ja tuolle arviolle kyll\u00e4 l\u00f6ytyy painavat perusteensa. Setiss\u00e4 kuultiin toki Cashia, mutta my\u00f6s runsain mitoin muuta saman aikakauden rock\u00b4n roll, western swing- ja rockabillymateriaalia Warren Smithist\u00e4 Johnny Hortoniin. T\u00e4llaista keikkaa kuulee nyky\u00e4\u00e4n Suomessa liven\u00e4 aniharvoin, niinp\u00e4 moni seurasikin setti\u00e4 ahmien joka nuotin syd\u00e4meens\u00e4.<\/p>\n

Constantine and the Call Operators <\/strong>jatkoi iltaa ja nyt tyylilaji vaihtui bluesiksi vahvoin soul- ja rocks\u00e4vyin, seassa kauhallinen Teksasia. Jo 12 vuotta keikkaillut kokoonpano esiintyi t\u00e4ll\u00e4 kertaa triomuodossa ilman basistiaan Jaska Prepulaa<\/strong>, joka keikkaili samaan aikaan toisaalla. Hammond-urkujen takana ahkeroi ilmeikk\u00e4\u00e4sti Harri Taittonen<\/strong>, rumputontin piti siistin\u00e4 Tyko Haapala <\/strong>ja laulun ja kitaran yhteissoundin annosteli tyylitajuisesti Konstantin Kovalev<\/strong>.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Konstantin Kovalev.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Trio esitti p\u00e4\u00e4osin Kovalevin oman sana- ja s\u00e4velkyn\u00e4n tuotantoa, ja tekikin sen eritt\u00e4in vakuuttavasti. Kitarasoolot olivat ajoittain pitk\u00e4hk\u00f6j\u00e4, mutta eiv\u00e4t itsetarkoituksellisesti vaan kunkin laulun tarinaa tukien. My\u00f6s Taittosen kosketinosaaminen p\u00e4\u00e4si oikeuksiinsa ja kokonaisuus oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin osiensa summa, kun Haapalakin ajoi rytmi\u00e4 ajoittain silm\u00e4t ummessa. \u201dSentraali-Sepet\u201d oli ehdottomasti yksi illan kovakertoimisimmista yll\u00e4tt\u00e4jist\u00e4. Setin p\u00e4\u00e4tti loistava B.B.King -laina Think It Over.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a>
Hanna Hush.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Seuraavaksi otettiin askel rockabillyn suuntaan, kun lavalle astui marraskuussa debyyttialbuminsa julkaissut Hanna Hush<\/strong>. Laulaja-Hannan lis\u00e4ksi b\u00e4ndiin kuuluvat rumpali Ville Ilmari Niska<\/strong>, basisti Juha Kujanen<\/strong> sek\u00e4 kitaristi Henri Jokinen<\/strong>. Kokoonpanon soundimaailma oli miellytt\u00e4v\u00e4n ilmava. Years-biisill\u00e4 kuultua banjokitaraa olisi kuullut mielell\u00e4\u00e4n enemm\u00e4nkin. Setiss\u00e4 vuorottelivat tyylikk\u00e4\u00e4t tunnelmapalat ja vauhdikkaat rokit, joten parketilla ei v\u00e4est\u00f6katoa tapahtunut t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n kohtaa.<\/p>\n

Lauantai-illan p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4ksi voi huoletta nimet\u00e4 paraatipaikalla puoli kahdeltatoista soittaneen latvialaisen vauhtiryhm\u00e4n Swamp Shakersin<\/strong>. Pystyrumpali-laulaja Cruisin\u2019 Mr. Splash<\/strong> (K\u0101rlis Pauk\u0161te<\/strong>), pystybasisti Hurricane Annie<\/strong> (Anna Andersone<\/strong>) ja kitaristi Mister E.<\/strong> (Egils Leimanis<\/strong>) muljauttivat heti alussa ison hihnan p\u00e4\u00e4lle ja vauhtia riitti!<\/p>\n

\"\"<\/a>
The Swamp Shakers.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Energisess\u00e4, iloisessa ja todella ammattitaitoisessa soitossa saivat kyyti\u00e4 niin omat biisit kuin muutama klassikkokin Number 9 Trainista My Baby Lef Me\u00b4hen. Hurricane Annie oli nimens\u00e4 veroinen bassoineen ja saipa soitin todellakin kelpo kyyti\u00e4, jopa kitaristin soolotelineen\u00e4 keikan lopulla. Swamp Shakers oli selke\u00e4sti se b\u00e4ndi, jota varten moni oli Lepp\u00e4virralle ajellut matkojenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 eik\u00e4 takuulla pettynyt.<\/p>\n

Matkojen p\u00e4\u00e4st\u00e4 eli kuuden tunnin ajomatkan takaa kaukaisesta Turusta tuli illan p\u00e4\u00e4t\u00f6sb\u00e4ndikin, Eddy Karlsson\u00b4s Van Go<\/strong>. Kokenut ryhm\u00e4 on perustettu vasta 30 vuotta sitten, mutta tekij\u00f6ille taustaa l\u00f6ytyy paljon kauempaakin Vilperin Perikunnasta, Nite Time Jumpersista ja monesta muusta mainiosta soittokunnasta. Kuten asiaan kuuluu, vaihdettiin taas tyylilajia eli nyt kiepattiin rullaavan rokin ja rytmibluesin pariin. Jos pubrock olisi musiikillinen eik\u00e4 milj\u00f6\u00f6pohjainen termi, voisi sit\u00e4kin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Van Go veteli aamuy\u00f6h\u00f6n maukkaita menopaloja Dr.Feelgoodin ja Piratesin Going Back Homesta Inmatesin Let\u00b4s Moveen. Illan p\u00e4\u00e4tti I Thought I Heard A Hardbeat. Eddy Karlssonin \u00e4\u00e4ni ja tulkinta oli entisell\u00e4\u00e4n, vaikka takana onkin jo vuosikymmenien rokkaus. Mik\u00e4 mukavinta, ei p\u00e4\u00e4t\u00f6sb\u00e4ndink\u00e4\u00e4n tarvinnut rokata tyhj\u00e4lle salille vaan bileryhm\u00e4\u00e4 riitti loppuun asti ja taisipa jokunen loikata viel\u00e4 pubijatkoillekin.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Van Go.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

LOPPUSANAT<\/strong><\/p>\n

Tapahtuman todellinen ty\u00f6myyr\u00e4 ja puuhamies Jari Lehtom\u00e4ki <\/strong>sai sunnuntaina saatella tyytyv\u00e4ist\u00e4 juhlakansaa kotimatkalle hyvill\u00e4 mielin. Hatunnoston arvoisen urosmehil\u00e4isen tempun Lehtom\u00e4ki itsekin teki, etuk\u00e4teisvalmistelujen ja tuotannon lis\u00e4ksi h\u00e4n vastasi my\u00f6s molempien iltojen juonnoista ja ehti siin\u00e4 ohessa soittamaan ja laulamaankin Groovehilliss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Jari Lehtom\u00e4ki ja AP Niemi.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Kiitossanansa ansaitsee my\u00f6s DJ Rokki-Pekka eli Pekka Forsstr\u00f6m<\/strong>, joko paitsi soitti hyv\u00e4\u00e4 musaa DJ <\/strong>Moon Cat<\/strong>in kanssa, my\u00f6s vastasi tapahtuman visuaalisesta ilmeest\u00e4 kelluvine kaiuttimineen altaalla ja b\u00e4ndien v\u00e4liaikojen kuvaohjelmasta sek\u00e4 ruokailujen tunnelmamusasta. Summa summarum, toimiva kokonaisuus syntyi usean ahkeran taustatekij\u00e4n toimesta ja ennen kaikkea hyv\u00e4ll\u00e4 maulla valikoidun b\u00e4ndikattauksen sek\u00e4 tietenkin antaumuksellisen yleis\u00f6n yhteisfiiliksest\u00e4.<\/p>\n

Ensi vuonna taas!<\/p>\n

(Raportti on alunperin kirjoitettu Big Beat -lehte\u00e4 ajatellen. Tilanpuutteen ja yll\u00e4tt\u00e4vien tapahtumak\u00e4\u00e4nteiden vuoksi raportti ei kuitenkaan kev\u00e4tnumeroon mahtunut, siksi tarjoan jutun luettavaksenne t\u00e4ss\u00e4)<\/p>\n